Niinhän siinä kävi, että aamulla kello 8.07 (uskomatonta, vain 7 minuuttia aikataulusta myöhässä!) perheeni pakkautui punaiseen volkkariin ja huristeli (palattuaan kahdesti, ensin hakemaan velipojalle toisen takin, sitten äitin teen, joka oli jäänyt keittiön pöydälle) serkkulaan vastasyntynyttä tyttövauvaa ihailemaan. Minä, kurkkukipuinen ja hiukan kuumeinenkin sain jäädä kotiin seiniä tuijottelemaan.

No, niitä en tuijotellut kauaa, olen neulonut, ollut koneella, lukenut, katsonut teeveetä ja ollut koneella. Ahkeroinutkin olen: yksi koulujuttu melkein valmis, lempikouluaineeni saksan (tuo oli sit TODELLAKIN sarkasmia!!!!!) läksyt tehty jne.

Aamupalaksi söin (hävettää tunnustaa) lapsuuden suurinta herkkuani, muussattua banaania (oikeasti, paljon parempaa muussattuna). Lounaaksi söin kaksi palaa pitsaa ja yhden lihapiirakan (teki mieli toistakin, mutta tällä tytöllä onkin itsehillintää!). Sitten tässä muuten vaan olen hävittänyt 100 g kurkkupastilleja. (Olen tämän viikon jälkeen kurkkupastillien erikoisasiantuntija: Fazer Euca Mentholit ovat ehdottomasti parhaimman makuisia, apteekkipastillit tehokkaimpia, Mynthonit jättävät raikkaimman olon suuhun, kaikista saa tahmaiset ja reikäiset hampaat.)

Innostuin tuossa iltapäivällä hiukan lauleskelemaan. Seuraus: tällä hetkellä suustani tulee vaan matalaa örinää (syytä en kertonut äidille, joka juuri palasi). Sitten katsoin Dr Philiä, joka selvitti isovanhempien/appivanhempien ja miniän/äidin kiistaa 8 vee tytöstä. Seuraus: pisti miettimään maailmaa.

Täytyy mennä mittaamaan kuume. Mutta luulen, että yksinelo sopii mulle.

ps. se karkkilakko idea on haudattu jo iät ja ajat sitten. Mutta oon huumaavaan ylpee itestäni: olin viisi päivää lakossa. ÄHÄKUTTI, MULLA ON ITSEKURIA!!!! :)