Koulua on jäljellä enää kolme viikkoa!!! Käsittämätöntä! Kännykkäni pirahtaa iloisesti enää neljänätoista aamuna! Tulee ikävä sen sulosointuja, jotka lempeästi kutsuvat minua todellisuuteen keskeltä pilvisiä unelmia...

On se kumma, että opettajat eivät ole saaneet taidoistamme näytteitä tarpeeksi viimeisen kolmen vuoden aikana, vaan nyt muutama metri ennen maalia täytyy yhtäkkiä tehdä tuota projektia ja tätä myös, ja lukea kokeisiin ja toki tehdä kässäntyö, niin ja olisi kiva jos valmistuisit kevätjuhlan esityksiin ja lukisit tämän kirjan ja olisit aktiivinen näilläkin tunneilla, etkä ainakaan sortuisi ylettömiin hihityskohtauksiin fysiikan tunneilla jne.

Ja haikeaa on myös. Kolme vuotta on tällä porukalla taivallettu niin ylä-, kuin alamäissäkin ja koettu yhdessä ilot ja surut ja luokanvalvojan viha, ja nyt pitäisi erota!

IKÄVÄ tulee<3 Eikä sitä voi edes noille tuttujen kasvojen takana seisoville vieraille ihmisille voi edes kertoa. Nauruthan siinä saisi naamalleen. Mutta niin, luokkakokouksessa sitten nähdään, montako presidenttiä joukkoomme mahtuukaan.